Kiellän kaiken itseltäni

Minä täräytä sitä ilmoille en, että rakastan sinua. En kerro sitä

koskaan enää, ellet sinä ensi minulle lausu sitä kahta sanaa.

Suuni pidän supussa, mutta silmäni

sinulle ehkä kertovat, sen aidon lämpimän rakkauden.

Elämä olisipa kuin jokin aamu vuosia sitten,

vaivuin hetkiseksi niiden muistojenhuumaan.

Tänään se paljon enemmän tarkoittaa, kuin koskaan aiemmin.

Meri se on tyyni jälkeen myrskyisten vuosien.

Olen kannella kauneimman laivan, tunne sisälläni on

yhtä aikaa tyyni, sekä rauhaton.

Olisinko valmis ympyrän sulkemaan, alkukohtaan palaamaan.

Sinetillä suljen silti huuleni, en sinulle kerro tunteistani mitään.

Kiellän kaiken itseltäni, tunteet syvässä takussa.

Elämä riehuu sisälläni valtoimenaan, keritsemiä tähän sotkuun tarvitaan.

Antaudu helposti en, minä unelmiini lennän, täältä pois pakenen.