Armoa tunne ei yö syyskuun, uni on pois kadonnut,
sen hävitti jonnekin onnetoninsinööri.
Päässäni laulaa vain tyhmyydenkuoron
laulukööri. Syksy taas kauniin värein
luontoa meikkaa. Oravat puiden oksilla
syyskokoustaan viettää, viitaten komiteamietintöön.
Äiti hän sisällä taivaassa omenahilloa keittää.
Kaksoset heidät peitän vieläkin iltaisin
pyörittelen lämpimiin untuviin.
Syksy kasvattaa terälehtiään, ne havunneulasin
terävin koristaa. Hiljaisuus siirtyy haavanlehtiin
puusta alas variseviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti