Sisälläni pieni, sekä hento ote elämänlaidasta kiinni.
Kivunpihtiote lujasti tarttuu nivusiini.
Meillä on yhteinen viha/rakkaus-suhde samaan elämään.
Minä vain pimeyden sisälläni tänään enää nään.
Turhanpäistä on älykkyys, jalat maassa, silti tasapainoa
keinuttaa,
kuin laivankannella myrskyssä raivokkaassa.
Valojen ja varjojentango pimeyden keskellä,
liikkumisentunne, päätä kiristävävanne.
Neurologinneuvokkuus, viimein saapui taas aamu uus,
uusi tulevaisuus. Tämä satuttava tunne sisälläni,
kivun
vellova raivokkuus. Minä hampaat puren yhteen,
hoen, kestän mitä vaan, niin kauan kunnes minut
hengiltä kidutetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti