Helppoa on hiljainen olla, mennä virran mukana
HURMOKSEN.
Kyynelten kautta, kulkee matkani tää, kalloni sisällä
yksinäisyys jyskyttää.
Voimarakkauden, yhdellä suurella riidalla iäksi pois
pyyhittiin.
Ei ymmärrystä miksi muistot likaa satuttavat jälkeen
vuosienkin.
Rakkaus se oli kuin lentohiekkaa kukkapurkissa sylissä
tuulen.
Yhä vain naurusi, äänesi korvissani kuulen.
Jäljelle jäi vain ikävä, sanaton, missä kaikki lohtu
onni on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti