Translate

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Elämän mittainen matka



Elämän mittainen matka,
rakkaus raippana piiskaa selkää.
Se ei täysillä voi elää, joka elämää
liikaa pelkää.

Yksinäisyyttä kuin lapsivettä
ympärilläni, sekä avaruudensuurisyli.

Se kantaa minua unelmieni yli.
Kristallinkirkasta tai heikkoa voimaa,
sieluni pintaan ankkuroimaa.

Talvista pimeää, keväinen kirkashanki.
Olen elämänmittaisten tunteideni vanki.


Vaniljantuoksua, tai niittyvillan
kesäyönkastetta, usvaa yön.
Teen runojenluojana rakkaimmantyön.


Tämä matka kehdosta hautaan,
lyö joskus nauloja lautaan.
Kehittää draamoja jatkuvaan,
elämänrattaaseen ruostuvaan.

Vieläkö virtaa suonissani lämpö,
sekä tuska. Sieluni suitsuttaa pelastusta.
Olen matkalla virralle viimeisen
lautturinmatkaan, sinne ei
pääse mukaani saattajatkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto