Sydämenilaulu

En pelkää vanhuutta,

en pelkkää kuolemaa.

Me ajan kanssa,

pikkuhiljaa täältä

pois lahotaan.

Joskus iskee viikatemies

iskun nopean,

vie jalat alta

nuoren elämän.

Hulmuten liehuvat liput,

elämän sotatannerten.

Minä laulun ilmaan sävelmän,

sen maailmalle ilmaan lähetän.

Hiljaa kauniit muistot,

liitän sointuihin,

niiden kanssa uin

eilispäivän kuohuihin.

Sydämeni laulun laulaa,

sille joka kuulla haluaa.

Vanhenevan naisen narinaa,

tätä samaa tarinaa,

jota ajan tuulimyllynsiivet

pyörittää.

Tahdon vielä olla se vanheneva

nainen, joka kauniin romanttisen

kureliivin nyörittää.

Hukkuu samettisiin öihin,

kera jonkun sinisilmäisen

miehenkörilään.

Tahdon viereltäni kuunnella

kuorsausta, jälkeen lemmenleikkien.

En tahdo olla leikkikalu häntäheikkien.

Tahdon olla yhdenmiehen nainen,

yhtä miestä rakastaa,

kunnes iltarusko elämän ehtoopuolen

sulkee esirippuni elämän.