Eksyin sinne betoniviikkoon.
Naisten käymälässä, joku
itkuun melkein tukehtuu.
Fiilis epätoivoinen,
putoaa pois kuormastaan.
Oli se aika, kun onni
suuteli veli Tuomastaan.
Minä olin valmis
parilliseen suhteeseen.
Alla joulun mistelin,
kuolema se peliin puuttui
miehen minulta vei.
Sen viikatenaisen kanssa
melkein suudeltiin.
Nyt sisälläni kaikki
aika on siluvei.
On yö rankka ollut,
mutta edessäni on vielä
jonkun matkaa finaaliin.
Minä siitä laulun kirjoitan,
mistä kaappaan siihen sävelmän.
Jossa falsetissa lauletaan
minä, ja hän. Minä sain
osan narrin näytelmän.
Valomerkin jälkeen
käteeni jää vain yksinäisyys.
Se sisältä saa minut
tuntemaan tuskaa viileää.
On yöni rankka ollut,
se saa hetkeksi minut
täyteen paniikkiin.
Sitten ehkä joskus,
rauha valtaa pienen sydämen,
pääni painuu suojaa pieluksen.
Unen maahan kohta haluan,
ensin nämä tyhjät laulun
sanat paperilta ylös koneelle
kaluan.
Mennyttä on aika onnen maallisen,
nyt peilistä silmiini tuijottaa
silmät eilisen.
@satu tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti