Annan
ajatusten mennä menojaan,
niillä
joskus kauas lennän.
Minun
sanat joskus tihkuu
kiihkoa,
tai vihaa. Suljen sydämeni
oven,
kätken rakkauden sisälle poven.
Päivät
tuijottelen kuvaa komean miehen,
kaikki
tekemiseni jää kai puolitiehen.
Järjen
elämästä vie hän,
siitä
tiedän päiväpäivältä enemmän.
Hänen
kuvansa on jo noussut
silmiäni
härnäämään. Hän on komea
minä
heikko purtavaksi kuin
paratiisin
Eevan omena.
Minä
valvon yli keskiyön,
jos
naamakirjassa valvoo hän,
sen jo
viimein ymmärrän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti