Herääminen

Yön pimeys pikkuhiljaa pois hiipii.

Aamu niskaani hengittää,

pelko peiton alle työntää

kylmiä väreitään.

Minä usvaksi muuttua tahtoisin,

jos minun olisit, niin silloin

olisi vielä onnellinen aika mun.

Unenmaailma pois katoaa

aamu pois purkaa hämärän maan,

valot sillankaarien,

sammuu hiljaa vaieten.

Aamu helmikuinen,

on kylmä, raskasluinen.

Vielä ei aika armoa

minulle suo, vielä

en pääse lepoon enkelini luo.

Istun hiljaa, laulusta

rakennan sillan aamun pimeyteen.

Se hyvin jaksaako päivään

kannattaa, yksinäistä kulkijaa.

Yö levoton niin sieluuni

hetkeksi ankkuroitiin.

Valkyyriat, vampit ne kaikki niin

sekoittuivat uniin levottomiin.

Onnellisten saarella unissani

sekoilin, luulin löytäneeni

tien paratiisiin takaisin.

Uusi aamu jälleen sarastaa,

valo, varjot vaihtavat,

paikkojaan tie uuteen päivään aukeaa.