Kaipaus

Minä kekäleitä kannan sylissäni.

Elämän tukahtunut tuli,

sisälläni korventaa.

Sisälläni soturi, öisin

ritariksi muuttaa, muotoaan.

Se kolina on mahdoton, kun

haarniskaan hän pukeutuu.

Minä tähtiyöhön heräilen,

sisintäni kuuntelen.

Kaipaus on pimeydessä

myrkkyä, loputonta ympyrää

ajatuksieni kehä kiertää osaa.

Varjoni pimeyden kanssa tangoon

liittyy, aamuyö saa polttavan

suudelman. Yön pimein hetken kumartaessa,

ei varjoista lohduttavaa aamun valoa näy.