Joskus sisältäni pulppuaa
tulva sanojen. Sen jälkeen
voi olla suuri hetki hiljaisuuden.
Joskus, onnesta rakkaudesta
ääneen kiljaisen. Jälkeen sen
on mykkä huuto tuskan,
kaipauksen.
Joskus sattuu joka sielun
sopukkaan, sattuu eikä
lopu kipu tää.
Toisinaan mieleni on kuin avoin
tuuli, alla vapaan taivaan.
Öisin valvon, sieluani tuska
täyteen lataa, sielussani
kyyneliä sataa.
Olen puolivalmis, matkaan
lautturin viimeisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti