Status
palaa ajan karma käryää
fossiiliksi
kuivettuu mies ennen
aikojaan.
Nainen levottomaksi
käy,
riemu kaaren alle ei parillisia
kulkijoita
enää koskaan näy.
Ei
rinta rinnan varjot enää kulje
ei
onnelista huomista koskaan näy.
Yksinäisyys
sulkee naisen sisälle
pyhään
labyrinttiin, menneisyys
se
säilötään tarpeeitoommiksi
tavaroiksi
vinttiin. Pekka Rebekaksi
muuttaa
sukupuoltaan mitä
media
suoltaa se hetken päivän
puheen aiheeksi
kelpaa.
Minä
illan vietän Sointulassa,
siellä
runoutta ilta ruoditaan.
Katu
kutsuu yksin pimeyteen
ihmistä
kulkemaan, yö sulkee
kaihtimensa
, minä lennän
maille
utopian, kunnes
filosofin
kutomaan YouTube-
verkkoon
putoan. Jossain menneisyyden
muistoissa
Molla, sekä Vihtori
jälki energiana
puhuu taas toisilleen.
Minä
runon teille syksyn tunnelmista
teen,
sitten siirryn ehkä huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti