Suomineito
suossa tanssii,
syyskuussa
kyy kynnyksen
yli
käy, vaan talven siltaan
on
viel aikaa eikä lokakuun
aamua
vielä täällä näy.
Minä
viritän villit viileät
unelmat
syyskuun syliin
heräävään. Niin kuin
Kalevalan
kankailla
Marjatan
lailla kuljen.
Puolukat
mättäillä
hehkuen
kutsuvat, kerää
minut,
minä täällä vielä
punaisempi,
muhkeampi
olen.
Niin syyskuu se on
jotain
satumaista, vaikka
on
jo paljon hetkiä
milloin
aurinko ei paista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti