Sitten kun lakkaan olemasta
ihminen, leijun tomuna
tuulessa. Elän hymynä lapseni
huulessa, ehkä avaruuden
mustaan aukkoon sukellan.
Löydänkö toisen maailman?
On ihmisen elämä niin
hauraan hento, kuin
pienin lentävä suden korento.
Vielä minun sanoissani
joskus kasvaa, se tuttu
keinuva poljento.
Kevyt, ketterä on sanojen lento.
Olen nainen yksinäinen,
ja ajoittain rento.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti