Minä sain lahjaksi lyrikkaan
taipuvan
kielen, joskus synkän
mielen.
Filosofin ajattelu tavan
maapallon
ympärillä pyörivän
navan.
Nyt ihmisen sisällä
järki
seisoo, aikaan jolloin
pihlajanmarjat
syvään väriin
punastuu.
Luonto ruskaväreillä
maailmasta
taulua maalaa.
Melankolian
suossa kylpee
ihminen,
maiseman ylle
talven
valkoista viittaa odottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti