Yksinäisyyden nakertamia reikiä
sisälläni on paljon tyhjiä aukkoja.
Ehkä täytän ne juustolla,
yöllä kuu oli suuri valkea pallo.
Pään sisällä puoli valtakuntaa sanoja,
niitä täynnä kirjailijan kallo.
Unettomien ilmalaivan silloin
esiin jostain kaivan, kun
iskee kuuhulluus.
Sanoissa onko niissä jonkun tulevaisuus?
Tänne saapui aamu viimeinkin,
minä sanoista sekameteli sopan
teille kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti