Syksyaamu

Sytytin kynttilään liekin,
sitä katselin pienen hetken,
ja unelmoin.
Yö syliinsä minut sulki
unen ikkunaverhot kiinni vetäen.
Tieni unen maahan kulki,
kunnes saapui aamu jälleen
maahan ihmisten.


Näen aamun nyt valkenevan,
unen naurun, ja laulut tunnistan.
On aika lokakuun sumuisen aamun,
se pois hävittää keskiyön haamun.

Kas syksy saa minut ajattelemaan,
mitä muuten en muistaisikaan.
Etsin jotain mikä minulta 
unohtui kauan sitten jo pois .

Sitä onnea koskaan löydänkö ,
vai onko kaipuun kaari sammumaton.


Nyt rakastan elämää enemmän
kuin koskaan ennen rakastin.

On tärkeintä vain sydämen 
ääntä noudattaa,suo silmiini valon syttyä,
kun rakkaus luokseni
ehkä löytää tien. 
Minä sanani aamun kuiskauksena
maailman tuuliin vien.