Perjantai

Perjantai peiton vetää

viikonlopun ylle,

lepäämään käy

äitimaa.

Hän valmiina on syleilylle,

kun afrodite häntä rakastaa.

Ilmatar on kaunis niin,

hän lentää, nauraa kyyneliin.

Afroditen poika on maailman komein mies,

se jo äitimaa syntyessään ties.

Aalloilla avaruuden Otava ratsastaa,

sen vanavedessä kulkee

sata sakaraa.

Tähdistöt maailman,

luo kirkkauden valtavan.

Pyrstötähteen tieni käy,

kun taivas punertaa,

tuskanviitan hartioilleen

heittää äitimaa.

Maailma on niin suuri lohduton

Suomi suruksemme niin,

jo luotiin pakkasiin.