Vuodenkierto

Maailmaan niin avaraan

lentää tiensä päähän laulujoutsen.

Niin kantaa siivet uljaan linnun tuon.

Täällä nurmet , metsät pellot vihannoi.

Minä tunnen suurta ikävää,

kun linnut syksyn tullen lähtee lentämään.

Talven tullen niitä kaipaan niin,

käyn yksin kesänunelmiin.

Kevät riemun, se tuo rintaani,

kun palaavat ne takaisin

auroin suurin kantavin.

Niin palaa taas luokseni

parvet kesälintujen.

Minä mukaan yhdyn laulamaan,

kevään kuoroon helisevään.

Täällä kohta taas linnunlaulu soi,

en tunne hetken ikävää.

Kevät se herää elämään.