SINÄ JA MINÄ

Sinä mies olet silmissäni

se nokea komea hopeapaju.

Niin olet silmissäni kasvanut

korkeaksi komeaksi.

Niin ne paksut lainehtivat

hiuksesi, niihin niin mielelläni

työntäisin sormeni.

Tunnustelisin mustaa silkkistä

tuntua paksujen tummien hiusten.

Äänesi korvissani on kaunis heleä huilun ääni.

Rakkaus sinuun on sisälläni kuin

aurinko kesäisen sateen jälkeen.

Se kuivattaa, sekä lämmittää.

Voin sinua rakastaa halki vuosikymmenten,

se tunne kantaa nuoruudesta kypsään

aikaan vanhuuden.

Sinä olet hän, joka kevät

saat puroni vuolaana virtaamaan.

Tahdon kuunnella ääntäsi,

niin kauan kun kuuloni on kunnossa.

Silti olemme ne kaksi mandariinisorsaa

lentämässä erisuuntiin.

Maailmassa eniten pelkään sitä ,että emme

koskaan enää tapaa SINÄ JA MINÄ.

@ tanninen satu