Surun raskaat saappaat
jaloissani alkoivat liikaa
painamaan.
Nyt keinun tuolissani,
niin kuin vanhanainen.
Jäi meiltä kesken
matka rinnakkainen.
Katson sieluuni,
en tunne kasvojani
mä unissani
juoksin yöhön pimeään.
Tuskissani huusin
hänen nimeään.
Niin kuumeen vahvat voimat
kaiken voiman minusta iroittaa sai
kolme vuorokautta yhtä koomaa kai.
En tiedä mistä uni saapui,
miksi minut valitsi.
Antoi painajaisen kasvaa
yöhön,
niin astuin helvettiin kuumeesta
sen
sielussani suli lumi,sekä jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti