Saturuno

Tänään sisälläni pieni kaihonliekki

hiukan ankeasti ääntelee.

Sydämeni on kuin villikieppi,

sen lämpökö ajatuksiani kääntelee?

Niin ehkä tahtoisin minä olla

se villi vapaa sorsa, istua parvensa

kanssa kuutamolla.

Pilvi patjanaan on kuulla,

sen päältä se hiljaa istuu, hymyilee.

Lastensadun lailla, joskus

maailma on outo, sekä arvaamaton.

Kaipaan sinne niin noihin

lapsuuteni öihin saduntuntuisiin.

Jossakin on maa lapsien,

siellä Hannu, sekä Kerttu

rakkautta osakseen tarpeeksi saa.

Minä rakastan sitä elämäni

Hannua, se on Kertun osa.

Osa oikeata elämää,

sadunlailla muuttuvaa.