Äitimaa on surullinen

Maaäiti ei sitä tiedä kuinka olla vois.

Helmaansa hän kuivaa kyyneleet,

lantioillaan vuotavat haavat syvenneet.

Kuinka tätä maapalloamme raiskataan,

lailla naisten muslimien.

Niin arvottomaksi tunnen tänään

osan naisien.

Ei voi surullisempi olla äitimaa.

Tuulen teillä saasteet lentää saa,

luotisateissa sotien,

ihmiset pelkää, tulevaa osumaa.

Tuulen teillä lentää, roskia

syönyt kituva uljas lintunen.

Ei sitä tietää voi ihminen,

miltä tuntuu kuolla, saasteita sisällään.

Se ei ole oikeata luonnon elämää,

kuinka me tätä maapalloamme

saastutetaan.

Ei lentoon nouse enää se lintunen,

joka kituu, syö palan muovisen.

Tämä nykypäivää on perheen Suomisen.