Sinä olet sydänten särkijä,
aiheutat aina kyyneleitä märkiä.
Elämä olisi paljon parempaa,
jos et enää sydäntäni särkeä saa.
Murusina se silti yhä on ,
ja palapeli kokoojalle aivan
mahdoton. Minä yön tullen
sukellan turvaan unen lehtoon,
palaan äiti maan alkumeren
kehtoon. Aamun tullen lemmen
lounatuuli saa taas vatsassani
perhoset masurkkaa tanssimaan.
Niin tanssii sisälläni
taivas, sekä maa. Pian marraskuu
kesii nahkansa, ja
joulukuu uljaana kuin
joutsen kaulan kohti kuuta
nostaa saa. Äiti maa pukeutuu
lumi huntuun, ja herään toistuvasti
malttamattoman melankolian tuntuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti