Pian
saapuu se aika.
Kun
poissa on kohdaltani
aika
säikeet sen mikä
soluista
tekee ihmisen.
Käyn
kohti elämän kaaren
päätä,
manailen jokaista
ikävää
päivää, oikukasta säätä.
Liian
moni rinnallakulkija
kantaa
rinnassa sydäntä kuin jäätä.
Koko
elämän olen odottanut
ihmettä
saapuvaa, rinnalle
ystävää
joka oikeasti minua
rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti