Määränpää sumuun katoaa
tehtaiden siluetit ne ovat
osa historiaa. Yö kietoa
osaa maan mustaan samettiin
minä lyriikan viittaan pukeudun
silloin kun on aamu ystävän
unohdetun. Rakastan sinua
mutta kantaako se aina
kevein siivin aamuun uuteen.
Riittääkö sen voima yhteiseen
tulevaisuuteen ?
Minä aina sinun luonasi
olen paratiisissa, kellun
aalloilla utopian. Kanssasi
muun maailman unohdan, silloin
aika hetkeksi pysähtyy.
Ei viihdy talven pehmeässä
lumessa pahuuteen houkutteleva kyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti