Odotusta tulvii maa marraskuu
routaratsulla ratsastaa
Joensuun tori kaivetaan ylös
painuu maan alle Karjalainen
kansa, on se hyvä työ vai
paha ansa. Aina jostain asiasta
napisee kansa. Hengitys höyryää
kuljen kohti Sointulaa, joskus
se on seesteinen keidas
sylissä kaupungin.
Sinne ikävän, murheen pois
lahjoitin. Ystävät ovat ne
elämän mauste, sokeri, suola,
sekä pippuri. Pekka taitavasti
ottaa valokuvia, hetken kitaraa
Sointulassa näppäilee.
On vaarallista jäädä koti nurkkaan
erakoksi, keskellä kaamoksen.
Me tarvitsemme toisten
seuraa aina sopivan annoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti