Translate

tiistai 30. elokuuta 2016

Ihmiseltä ihmiselle

Tunnelukkoja kiekuvia
villejä tappelukukkoja,
maailman suhteet
ihmiseltä ihmiselle
kiinni sulkee.
Aika tuuliviirin lailla
kulkee, minä en halua
aina olla julkea.
Sisäinen ilveilijä
tuottaa liikaa tuskaa,
mieli muistoja menneisyydestä
liikaa esille kuskaa.
Kuinka voisin elämän
vaa an tasapainoon saada
ettei liika viisaus ihmistä
ojasta allikkoon kaada.
Unelmoimalla en voi
oikeasti maailmaa paremmaksi
saada, vaaleanpunaisten
lasien takaa ei voi aina
ulospäin katsoa.
Ystävä kerrotko minulle
miksi et halua puhua minulle
kiedot kierot tunteet
napasi ympärille ?
Vaikka heikko olisit niin
miksi toista heikkoa itsekyydellä
lyöt ? Miksi sanoilla miekkailet
kaikki hyvät lauseet kurkusta
alas nielet, lupaukset syöt ?
Sielu voi on aikamatkalla
maalla utopian minä
tunnen sisälläni joskus
kristallin kirkkaiden vuoripurojen
ilosta tanssivan. Toisinaan
mieli on mustaakin mustempi
synkkyys , tai vahvuutta
osoittava karaten musta vyö.
Muistan sinut aikido mies
jostain yli aikojen takaa.
Vuosien tatami kutsuu
aikaa jonnekin , ajan myötä
jotain uutta löysin, paljon
vanhaa hyvää kadotin.
Kerro minulle missä on
se aika missä sisäinen klovni
tanssia saa, ja tatamilla
opettaja, ja oppilaat
kohteliaasti kumartaa ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto