Lainattu onni

Tällä valitulla tiellä,
kierrän ympyrää siellä
missä muistojen
kaiut liikaa ahdistaa.
Maapallo kiertää
omaa rataansa.
Minä tiedän on
minulla sielu levoton.
Tieni outo on mahdoton,
ja tämä matka kohtalon.

Ei rakkautta voi omistaa,
vain harhat aina siitä
käteen jää.
Päivän säteen joskus pienen
hetken näen, kun se
valolla menninkäisen
häikäisee. Se on vain
yksi aino klisee,
ja yksinäisyys jälleen
minut ankkuroi sielun merelle.

En koskaan kerkiä polulla
rakkauden edelle.
Aamu, kun sarastaa öinen
uni , se oli onnen tunne ihmeellinen.