Asiat

Asiat ovat usein toistoja,

iloiset kohtaamiset

tähtien loistoja.

Joskus ruusut nousevat tuhkasta,

elämää suuremmat hetket,

loputtomat runoilijan luovat hetket.

Lapsen uteliaisuus se asuu sisälläni,

se sama ominaisuus oli myös esi-isälläni.

Yksinäisyyden keskellä pulppuavat

sanat kuin tulviva kevät puro.

Minä päästän sanani irti, ne

kirkuvat kevään kiirastulessa.

Oinaan raivaus vimma,
 kohti kevättä, pajuja, risukoita.

Minä en ole vanha mestari, vaan

uusi uljas sanojen sepittäjä.

Olen surkea todistaja luonnon

tuhoutumiselle vuosisatojen jälkeen.

Mitä minä teen otsoni hävitessä

avaruuden alttarille?

En mitään, siirtelen vain hermostuneena

tavaroita laatikosta toiseen.

Mistä raaskin luopua, ja mistä en?