Yön hellimmän taas nähdä saan,
yö kauneimman unen voi joskus
antaa.
Sua rakastan,
sua unistani pois päästä en.
On rakkautesi jäänyt tatuoituna
sieluni pintaan.
Sen omakseni talletin,
liian kalliiseen hintaan.
Yönunen hetken olen onnellinen,
olen kevyt kuin perhonen.
Kaste sä olet myös aamun sen,
mi nousee päivän nousevan
aamuntuuliin.
Jo taivas kirkastuu,
aamunusvat soutaa pois.
Tuon katseen jossain nähnyt olen,
on surusi kaivo pohjaton.
Kerran taas päivä kirkastuu,
hymy huulillesi pujahtaa,
niin kaunis on silloin
jälleen maa.
Kai tuska joskus haihtua voi,
kokonaan silmistämme pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti