KEVÄT

Missä on se pikkuinen poika,

joka nauravin silmin

taittoi kukkasen niityltä

kesäiseltä.

Missä se pikkuinen tyttö,

joka mansikan maistoi

niityltä metsäiseltä.

Sielussani piilossa,

kaikkien turhien muistojen alla.

Alla arpisten haavojen,

joita sitoa osannut en.

Aika on varttua kasvaa kasvuaan,

aika on kevään,

onnen, sekä lemmenmaan.

Kesää kohti käy keijujen tie,

siivin kostein lento

joskus tuskaisaa lie.

Aika on puhjeta pajun kukkaan,

aika on kasvaa nurmen nukkaan.

Aika on paljon erilaista,

tuoksua mirhamin,

erimaista.

Jotakin tuoksua

tuulen tuomaan,

tuijotan sulavaan

kanavan uomaan.

Kevät keikkuen,

se tulla saa se

lokkien siivillä ratsastaa.