Ikävä laskee päälleni suruhunnun.
Kevät huutaa hulluna,
lumi sulaa, aurinkoiset hanget
ne häikäisevät.
Nyt on kevät.
Kaksi ihmistä toisista irrallaan.
en halua enää kirjoittaa,
surullisia unia.
Luulin että voisin saada
nämä tunteet loppumaan,
se ei taida onnistua kai koskaan.
Jos jaksaisinkin uskoa,
että unohdan sinut huomenna.
Joku sinussa pitää minua
lujasti otteessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti