Syysmyrskynlaulu

”Olet sammuttanut palavan liekin,
käry vain siitä jäljelle jäi.
Minne mun kulkuni viekin,
ei valoa varjoista näy.” (kertosäe)
Nyt sytytän kynttilän yksin,
se valonsa seinille antaa,
ja suru on huoneessa läsnä,
sen sydän vain mukana kantaa.

On särkynyt sieluni kannel,
ja hävinneet palaset sen,
vielä joskus kai tömisee tanner,
alla jalkojen iloisten ihmisten.

Nyt laulun sävellän,
soinut laivan laineille laitan.
Se kaunisti aalloille nousee
päin myrskyä nousevaa,
ja viritän viuluni jousen,
meren aaltoja tuudittamaan.

Valittaa ääni viulun,
kuin myrskyyn eksynyt lokki,
joka laivan repeävää purjetta
hetken vihaisena nokki.

”Olet sammuttanut palavan liekin,
käry vain siitä jäljelle jäi.
Minne mun kulkuni viekin,
ei valoa varjoista näy.” (kertosäe)
Nyt sytytän kynttilän yksin,
se valonsa seinille antaa,
ja suru on huoneessa läsnä,
sen sydän vain mukana kantaa.