Pimeys

Olen pimeydenprinsessa,
valo yli varjojen, kun marraskuussa käy.
Pimeys vain yli olkapääni varjojansa luoda saa,
mua askel askeelta, se seuraa maailman mustentaa.
On sisälläni sekalaiset sanat vuorisaarnojen,
ulospääsyänsä ne ulos takoo, nyrkit leimuten.

Olen sadekattojen päällä,
olen tuuli oikukkaalla säällä,
olen myrsky vesilasissa.
Laitan kaiken etuperin,
olen verin lystikäs,
olen köyhä runojenlapsi
päällä maan.
Näen pimeydessäkin valot sateenkaarien,
ne valoisaksi pimeydenkin saa.
Se pimeys hyvin minulle sopii.