Kuin hiljainen huokaus tähtien alla, kuljen yön halki, en löydä rauhaa. Kipuni puhuvat kielellä, jota ei voi selittää, vain taivas kuulee, kun rukoilen: armahda, pelasta, kanna minut pois.
On elämä laina — ei kukaan tiedä sen viimeistä maksupäivää. Me kuljemme kuin varjot valon reunalla, etsien merkkiä, lupaa, lohtua. Ja minä, minä odotan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti