Avaruusturisti

Avaruuteen lensi rotta, se ei ollut satu, vaan aivan totta. Päässä sillä oli kypärän sijasta potta. Mukanaan kissa, apteekin asukki, raketissa viihtyi tuo karvainen kukkakeppi.

Rotta söi tähtiä, kissa joi teetä, painottomuudessa ei ollut kiireen vilkkaan sanoa miau ja pyytää lisää teetä. Ne kiersivät Marsin ja Saturnuksen renkaan, ja nauroivat yhdessä kelluen läpimustan aukon juuttuen välillä avaruussora penkkaan.

Kuu tuli vastaan, se näytti juustolta, mutta oliko se luuta vai jotain muulta? Rotta nuuhki, kissa maukui: "Hmm, ei goudaa, ei edamia – ehkäpä grimm?"

Ne laskeutuivat kraatteriin, tanssivat siellä, kissa jakoi pillereitä, rotta söi tahtoi niitä niellä. Avaruuden apteekki aukesi yössä, ja raketti parkissa tähtien vyössä.

Jos joskus näet taivaalla vilkkeen, se ei ole satelliitti vaan heijastus kissan viiksien pilkkeen. Ja rotta, tuo turisti, seikkailee yhä, avaruuden halki – ei koskaan pysähdy tämä tarina tähän . Kun yöllä uneen nukahdat se aina jatkuu siinä vähän.6.9.2025(c) satu tanninen