Vaikka aina kaikki kaunis murtuu,
ystävä kallis olet siellä missä
lohtu kruunaa talven kruunun.
Talven on joskus oikea aika
luovuttaa keväälle valtakuntansa.
Antaa kesän tulla kovan
taistelun jälkeen.
Sydän tukehtua haluaa, keskelle
oikukkaiden säiden. Silloin sinun
viisaat sanasi saavat kaiken keskelle
sen armollisen kirkkauden.
Viisas filosofi, omaa polkua
etsimässä, et ole koskaan
siellä toivottomuuden pimeässä.
Sillä nimesi on tatuoitu
siruun sisälle sieluuni.
Minä matkan teen taakse
vuosikymmenten,
muistan tukeasi, ja lohdutusta.
Tunnen elämää suurempaa
johdatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti