Translate

torstai 13. huhtikuuta 2017

Ajan syklit

Kaupungin reunojen särmät
ovat terävät ne repivät rikki
yksinäisen kulkijan joka
uskaltaa astua niiden yli.
Minä ojennan hennon käteni
rakkautta kohti kämmen puoli ylöspäin
,jos se antaisi osan itsestään
ihmiselle joka rakentaa muurin
itselleen ettei maailma häntä
musertaisi raskaiden ruosteisten
rattaiden alle.
Minulla ei ole ikonia jolle
kumartaa, eikä rukous nauhaa
rauhoittamaan levottomien
sormien liikettä. Ajan syklit
syyttävät meitä jotka käpertyvät
itseensä erakon lailla.
Ne sulkevat silmänsä osalta
maailman pahuutta, lopettavat
lukemattomien uutisten katsomisen
tv-ruutujen uumenista.
Ymmärtääkö kukaan sokeita
lepakoita , jotka kimpoilevat
sinne tänne puhtaiden lakanoiden
välissä vanhassa vintissä.
Unohdettujen ullakoiden
uumenissa muhii monta
muhkeaa tarinaa, arkisten
aarre arkkujen uumenissa.
Aika on paras sinetti se sulkee
menneisyyden huutavat suut,
mullaksi muuttaa hautaus maiden
haltuun kätketyt ihmisten luut.


Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto