Ne
eilispäivän ihmiset
mitä
heidän kanssaan
teen,
minä katson huomiseen.
Ei
minulla ole enää
voimia
Simpsonin, että
vuoren
siirtäisin luokse
sen
sammuneen rakkauden.
En
puhu sinulle sanaakaan
et
kuule salaisuuksia
enää
Äiti maan.
Minä
olen oppinut
yksin
juoksemaan vastatuuleen.
Minä tunnen
voiman sen,
kun
vatsaan tuulee.
Se
minkä taakseen
jättää,
joskus liikaa
muistoissa
mättää.
Joskus
tuulimyllyjä vastaan
taistelen,
niiden rattaisiin
joutuen.
Ei ole eiliseen
siltoja
enää, ne paloivat
liekein
räiskyvin.
Vuodet
laiskasti taakse
jo
jäivät, muistan liian
monet
pahat päivät.
Nyt
olen vanha kuivan
kelon
kaltainen, ja
unohdin
myös kaiken pelon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti