Translate

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Runo kuin villiviini

Tahtoisin jo luovuttaa
vedenpinnalle painaa pään,
ja tuntea Isä maan alkumeren
kuinka se vetää sisältä
ihmisen pois elämää.
Sen jälkeen on vain humahdus,
sekä valo kaaret vuosien,
ja tunnenko turruttavan
keinuttavan liikkeen
Äiti maan lapsiveden ?
Ei tahdo enää tätä aikaa,
kun kipu naulaa hermot
kiinni Golgatan ristinpuuta
muistuttavaan harha kuvaan.
Syy ja seuraus mikä on karma
sen ihmisen harhaisen.
Ei tiemme täällä
käy läpi Edenin ei paratiisin
ruusutarhaisen. Kipua sekä
tuskaa vaan , ja kyyneleet
saa tiedon puun siemenstä
suureksi kasvamaan.
Oppi se ojaan kaataa
ihmisen neron kaltaisen,
ja tyhmyys tynnyrissä
turpoaa. Uutiskynnys
sillä kansa saadaan kaatumaan,
ja herrat niin kuin narrit
partaansa nauravat .
Inhimillisyys SE on hetken
yksi Urpo vaan , joka
kaasujalkaa polkee,
ja kusi päähän nousee,
kun esittelee hän turbo
ahdinta. Jostain tulee
se salainen liike runoon tähän
vielä kirjoitan ihan vähän.
Sen jälkeen tulevat ne
pilkun viilaajat, ja hiljaiseksi
ne saa vain the end sekä piste.


Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto