Keskellä syysyön kuu
paistoi kauniin kirkkaana,
ja villit tähdet tanssivat
taivaalla. Silloin olimme
me , ja kirjoitit minun nimen
ladon seinään.
Kaadoit vartaloni ladon
villi heinään, ja keinuttiin
maailman pyörimisen tahtiin.
Silloin oli hetki jolloin
uskoin rakkauden mahtiin.
Se aika on poissa, ei tule
takaisin, elää ainoastaan muistoissa.
Vielä joskus, kun kuljen kanssasi
puistoissa, kuu tanssiin tähdet
kumartaa, ja halla hiuksilleni
kruunun ojentaa. Silloin
kuiskaan nimesi, ja
toivon ajan pysähtyvän
siihen hetkeen kanssasi jäädä
saanhan ?
Aika on väljähtynyt avoimen
viini pullon lailla, silti me
seilasimme kesällä
vierailla mailla. Kesä viini
maun kirsikan sai, nyt
on elokuu, jo syksyn harsot
ilmassa keinuvat. Kohta
on syyskuu, ja ympyrään
kiertyy vuoden kiero
sekä kohtalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti