Translate

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Minäkuva


Iltarusko nilkutti
pois yön alta.
Jo saapui uusi viesti
avaruuden ikkunalta,
sen lauloi taivaallinen
satakieli.
Se ylpeys, suuri peikko
luolastaan,
ei suostunut sen kauneutta
kuulemaan.
Sulki korvansa hän,
rakasti pimeyttä enemmän.
Menninkäisen lailla,
oli tuomittu pimeyttä
rakastamaan.
Minä keijukaisten sukuun
synnyin kai maailmaan.
Avasin sen ikkunan,
mistä kuuluu laulusatakielen.
Tunnistin sen maailman,
tartuin lujasti kiinni
siihen ovenpieleen.
Mikä käy sisälle taiteen,
huomisen, on alku
tuskan sekä kauniin luomisen.
Juice tarjoili minulle mehujaan,
sen taivaan poutapilven alta.
Missä on paikka levonmaan,
ja sananvalta lahjana Jumalalta,
tai saatanalta.
Minä olin Molla kuutamolla,
tai kanelityttö tehosekoittimessa,
ei tätä kirjoittamisen lahjaa
minulta voi riistää pois.
Se toimii, helteessä sekä pakkasessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto