Translate

torstai 15. tammikuuta 2015

Runotorstai Jäässä





Saapui talven kylmin päivä,
minä jähmetyin niin kuin patsaaksi.
Siinä tulisin seisomaan niin kauan
kunnes kevät puhaltaisi
merkki äänen pasunaan.

Silti jopa patsaana minulla oli
aistit tuntea, kuinka pikku hiljaa 
heräävä voimistuva valo
poltti silmiäni. Rakkaus raastoi
sydäntä, kehoni oli jähmettynyt.
Sisälläni oli kaikki liikkuvuus
kadonnut pois.

Kaikki kävi lian pian,
sydän valitti puoli ääneen.
Matkaa naisen kesken jääneen.
Maailma ei voi minua hetkeen
viedä
sinne missä hän on,
neiti kevät, ja aika
jään sulattavan auringon.



Frozen


Arrived in the winter, the coldest day,
I froze like a statue.
It would come to stand for so long
until the spring blow
tone trumpet.

Yet even the statue I had
senses to feel how little by little
awakening growing light
burned my eyes. Love tore
heart, my body was frozen.
Inside was all movement
lost out.

All of it was dirt soon as possible,
heart complained half aloud.
The distance between a woman trapped.
The world can not be me the moment
export
where he is,
Miss spring, and the time
the ice to melt the sun.



Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto