Minulla on vieläkin jäljellä
se lapsen suoruus.
Siltikin vaikka monen
vuosikymmenen
takana on se aika, nuoruus.
Se jäi sisälle minun aivoihin.
Minä vilpittömästi rakastan,
näitä sanojani läheisilleni
ojennan.
Itselleni joskus sanoistani kai
rakensin sen häkin,
tiukan vankilan.
Sisälläni aina on se hetki
päivisin,
kuin äiti muistelee tyttäriään.
Ne minulle jäljelle jäivät
vuosista eletyistä,
hetkistä menneistä.
Rakkaus sinuun jäi sisälleni
asumaan,
olin vain saari ystävyyden
sinun kartallasi.
Joskus välillämme koettaa se hetki
telepatian.
Silloin minulle soitat, rakkauttasi
vannot
maailman tappiin kestävän se
sanot.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti