Translate

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Laulu vain



Jälleen aamu herätti runoilijan
luomisvoimaisen.
Tanssivat sanat aivoissani,
minä tahtoisin kirjoittaa,
kauneutta. Luoda, sointuja,
riimejä tanssittaa.
Minulle keräsit unessani
ruusuja korillisen.
Tuulen tunsin ihollani,
se kantoi luokseni tuoksut maan.

Aamu luokseni lähetti kainoa valoa.
Nyt en enää saakaan tänään sinua mielestäni.
Sairastuin joskus, siihen kaihoon sekä
ikävään.

Sieluni ikkunassa sinun kuvasi silmissäni nään.
Sinua kohti kasvavat
sieluni juuret, varteni sinua vasten se taipuu.
Sisälläni asustaa vain se suuri kaipuu.
Tätä tuulen suuntaa ei voi tänään enää
toiseen suuntaan kääntää.
Sisälläni myrskyää, se tunne vatsassani velloo,
sekä vääntää. Minä laulun tänään sävellän,
siinä laulussa kohisevat vapaana rakkaudesta
kuohuvat kosket. Suominaisen rakkaus
rannattomille merille vapauteen tahtoo vaeltaa.
Niin kaunista jälleen on, toukokuu
sisälläni siltaa kesään rakentaa.

Hento silta luonnon versoista kasvaa huomiseen.
Kevät kesää kohti vaeltaa.
Sisälläni kasvaa, voimistuu, se suuri kaipuu.
Sinä olisit minulle se kallio jalkojeni alla.
Olisit se lujaperusta mitä aina kaipailen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto