Niin minä vaellan täällä
maanpäällä,
vailla päätä vailla oikeaa
suuntaa.
Hetken oikeuden koittaessa,
piiloudun kai puun taa.
Sisälläni taas vain Suomenkieli
soi,
kevään eksyneet keijut
ajatuksissani karkeloi.
Loputtomalta tuntuva elämä,
kulkee kohti armotonta loppuaan.
Armottomuuden tuskissani
tänään täällä elän, pyörin vaan.
Siirappisista unelmista häätö
tulee.
Uusi viikko alkaa, aika kulkee
kulkuaan, minä sanani elämälle
kirjoitan. Toistan mantraa
aikani loppuun jatkuvaa.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti