Tuskaton yö

Luulin joskus löytäneeni

onnen satumaan.

Sitä harhaluuloa, olen

monesti sen jälkeen

joutunut katumaan.

Emme ymmärtää voi

ennen kuin onni

meidän ohitsemme

virhesoinnun moukaroi.

Uusi yö taas

harteilleni laskeutuu,

ja yön tähdet otsaani suutelee.

Yön äänet hiljaisuutta kuuntelee,

pitäisi jo käydä nukkumaan;

nukahtaa.

Sille asialle nyt en

tarpeeksi mitään teen.

Pari riimiä nyt kirjoitan,

ne horisonttiin lähetän,

ne siellä lukee hän,

joka elämästä

ymmärtää minua enemmän.

En itsesääliin aio vaipua

kai koskaan,

onnellinen en ole joskaan,

hukutan elämäni

kirjoittamiseen, roskaan.

Yölennon sudenkorennon,

sen kauniin, ja hennon.

Sen unessani ehkä nähdä mä

saan. Vain silloin kun,

olen ajatuksillani luona

sun, minä ihmisenä toteudun