Olen tässä sinä jossakin
kaukana elämässä.
Silloin, kun rakkaus minut sisältäni syö,
sykkii lämmin veri,
on levottomuuden suurityö.
Maailmanlopussa, seisoo tyhjyys elämässä.
Kaikki häipyy,
on vain nyt.
Eilinen on usvaan kadonnut,
tulevaisuus onnen pois padonnut.
Kaiken minkä muistan,
aika tuhoaa,
ikuisuuteen tahdon jo päivän siirtyvän.
Kuvasi vain sieluuni tatuoituna piirtyvän.
Oli mielessäni elämäni,
ei huomista,
en tahdo enää tuskan esiin tuomista.
Tiedän, että pienin maailmassa oon,
piiloudun, aamu sarastaa
kaiken varastaa.
Nimesi Hannu
kirjoitan rantakallioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti