Ikävä laskee harteilleni suruhunnun.
Kevät kaihomiehen sisälleni kasvattaa,
utuharson alla nukkuu unelmien maa.
Haaveet harsoiset,
ne silmilleni luo unelmien maan.
Tuhat runoa voin ikävästäni
kirjoittaa.
Hetken vaan onnen pitää saa,
sitten kaiken kauniin unohtaa.
Sateiset aamut, luo tihkuvan turhuuden,
sadepisara tippuessaan ikkunalautaan
luo uuden sävelen.
Voi yksi päivä olla kuin koko elämä,
ja elämä voi olla yksi päivä vaan.
Siltaa näkyvän, ja näkymättömän
maailman välillä kasvattaa saan.
Taistelu tuulimyllyjä vastaan,
ratsastan merenaallonharjalla
myrskyssä ainoastaan.
Kaunis Runosi on.
VastaaPoistaTäällä ovat lumet jo sulaneet ja puisto on vihreä ikkunan edessä. Kävin viimeviikolla Länsirannikolla, kun Miniä ja Poika lapsineen olivat laskiaislomalla.
Sielläkin oli kevät jo vauhdissa, krookukset jo pilkistelivät kukkapenkeissä ja aurinko lämmitti!
Kohta saa raahata penkit tuvan seinustalle ja naapurin Muijien kanssa on sitten mukava hörppiä kaffia auringossa!
Aurinkoista mieltä Sofialle!☺